Kävin ale-shoppailujen sijaan kiertelemässä perjantaina paikallisia kirpputoreja lämpimän talvitakin toivossa. Niitä löytyikin ilokseni kaksi!

Yksi perus lampaannahasta valmistettu klassinen Valiosasun tumma kelsitakki, jonka ainoa huono puoli on se, että kaupassa rupeaa olemaan jo vähän turhankin kuuma. Olenkin etsinyt sopivaa kelsitakkia jo pidempään, sillä isoenoni kehaisi, että ne ovat the ase kylmyyttä vastaan.

Kelsitakin idea on yksinkertainen, lahmpaankarva sisäpuolella ja mokkamainen nahka ulkona, tosin versioita taitaa olla yhtä monta kuin valmistajia nykyään. Yleisin kirppiksillä pötköttävä versio taitaa olla se, jossa on vaalea sisuskarva, mutta etsin nimenomaan tummaa versiota ja sen löysin hyväkuntoisena kymmenen euron hintaan. Olen tähän takkilöytöön tyytyväinen isolla T:llä, taisi taas joku tyhjennellä isoäidin ullakkoa!

Toiseen takki hankintaan olin ehkä vielä inasen tyytyväisempi! Löysin tämän pitkän siniharmaan nahkatakin erään toisen kirppiksen rekin takkirysästä, sen kaunis väri ja hyvä kunto herättivät mielenkiinnon ja päätin kokeilla sitä päälle, avomiehen makutuomaroinnin innoittamana kurkkasin hintalappua, jonka ajattelin pyörivän aika korkeissa lukemissa, sillä kirppis on tunnettu ylihinnoittelustaan. Leuka loksahti auki kun näin hintalapun: kolmetoista euroa!

Pidän takin yksinkertaisuudesta, sen kauniista siniharmaasta väristä ja ihanasta syvästä nahkahupusta. Siskon sanoja lainatakseni, siinä on pientä narnia henkisyyttä. Takki on Kestilän mallistoa ja näin ollen jostain 60-80 luvun välimaastosta. Se on säilynyt ikäisekseen todella hyvin. Turkisosien aitoudesta en osaa sanoa. Kestilän tuon ikäryhmän takeissa on sekä aitoa että tekokarvallista versiota.

Tässä kuva napattu lehdenhaku reissulta, vielä kun jonkun vyön löytäisin! Vaikka eihän talvitakin tarvitsekaan vartaloa juurikaan korostaa.